Kielitilanne ja kielten ymmärtäminen Pohjoismaissa

Pohjoismaissa puhuttavat kielet kuuluvat kolmeen eri kieliperheeseen, jotka eivät ole toisilleen sukua:

1. germaaniset kielet, joihin kuuluvat tanska, fääri, islanti, norja ja ruotsi
2. uralilaiset kielet, joihin kuuluvat suomi ja saame
3. inuiittikielet, joihin kuuluu grönlanti.

Ruotsia puhutaan Ruotsin lisäksi vähemmistökielenä Suomessa. Suomen kieltä puolestaan puhutaan vähemmistökielenä Ruotsissa. Saamen kieltä puhutaan Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosissa.

Pohjoismaiden välisellä kielten ymmärtämisellä tarkoitetaan sitä, että pohjoismaiset kielet tanska, norja ja ruotsi ovat keskenään ymmärrettäviä ilman erillistä opiskelua. Tämän johdosta ruotsin-, norjan- ja tanskankieliset voivat periaatteessa kommukoida toistensa kanssa kukin omalla kielellään.

Tanska, norja ja ruotsi ovat toistensa naapurikieliä.

Koska Färsaaret ja Grönlanti kuuluvat Tanskan valtioon, opiskellaan näissä maissa tanskaa koulussa ensimmäisenä vieraana kielenä. Näin on ollut Islannissakin, joka oli myös aikaisemmin osa Tanskaa, mutta vuodesta 1999 lähtien islantilaiset ovat opiskelleet ensimmäisenä vieraana kielenä englantia. Tanska (tai vaihtoehtoisesti norja tai ruotsi) on kuitenkin edelleen pakollinen kouluaine Islannissa.

Suomessa, joka aikaisemmin oli osa Ruotsia, noin 5% väestöstä puhuu äidinkielenään ruotsia. Heitä kutsutaan suomenruotsalaisiksi. Ruotsin kieli on suomen rinnalla tasavertaisesti virallinen kieli. Se tarkoittaa, että suomenkieliset koululaiset opiskelevat ruotsia pakollisena aineena ja päin vastoin. Saamenkieliset ovat kaksikielisiä, toisin sanoen he osaavat saamen lisäksi myös norjaa, ruotsia tai suomea.

Kielen ymmärtämistä käsittelevistä tutkimuksista käy kuitenkin ilmi, että kaikki eivät ymmärrä toisiaan yhtä hyvin, ja että puheen ja kirjoitetun kielen ymmärtämisessä on eroja. Suomalaisten ja ruotsalaisten näyttäisi olevan vaikea ymmärtää puhuttua tanskaa. Färsaarelaisten ja norjalaisten on helpointa ymmärtää tanskaa ja ruotsia, sekä puhuttua että kirjoitettua. On myöskin osoittautunut, että Pohjoismaissa pidetään yleisesti suomenruotsia helppona ymmärtää.

Tärkeää on asennoituminen ja halu ymmärtää naapurikieliä. Jos on motivoitunut, kielten ymmärtäminen onnistuu hyvin. Itse tilanne vaikuttaa myös asiaan. On helpompi ymmärtää, jos keskustelee pienen ryhmän kanssa. Ymmärtäminen ei myöskään ole muuttumatonta. Mitä enemmän naapurikieltä näkee ja kuulee, sitä paremmin sitä ymmärtää.